Kuva: Pat's Web Graphics
Tämä kuva muistuttaa Bonifaciusta. Siitä on olemassa yksi hyvin pieni kuva, joka on nähtävissä tämän blogin sivupalkissa.
Olimme juuri muuttaneet Kanadaan ja asuimme pienessä Copper Cliff -nimisessä kaivoskaupungissa. Seutu oli kuuluisaa siitä, että avokaivokset olivat tuhonneet sieltä luonnon. Siellä oli kuin kuussa. Niinä aikoina luontoa alettiin elvyttää, ja nykyään seutu lienee vihreää ja viihtyisää. Asuimme siellä kaksi vuotta.
Saimme heti alussa eräältä kanadansuomalaiselta perheeltä kissanpennun. Sen emo ja sisarukset olivat kirjavia ja pitkäkarvaisia, kuin persialaiskissoja. Tämä pentu oli täysin musta lukuunottamatta pientä valkoista täplää. Se oli kuin musta persialaiskissan pentu. Annoimme pennulle nimen Bonifacius. Se oli ainoa kissa, jonka saimme pentuna, kaikki muut ovat olleet hyljättyjä isompia kissoja.
Hoidin Bonifaciusta kuin vauvaa. Nukuin sen kanssa päiväunetkin ja kasvatin sitä ystävällisesti. Se oli kiltti ja suloinen kissa. Varsinkin nuorin lapsistamme kiintyi siihen "kuin pikkuveljeen". Siksi olikin kauhea onnettomuus, kun Bonifacius katosi eräänä päivänä. Se halusi ulos ja päästin sen hetkeksi talon eteen nurmikolle. Kun menin hakemaan sitä, se ei ollutkaan rappusilla odottamassa minua niin kuin tavallisesti.
Onko Bonifacius Marmelaadin sakissa?
Siitä ei näkynyt jälkeäkään. Etsimme heti koko lähistön, kutsuimme sitä ja kyselimme naapureilta. Kävimme eläinten huostaanottoasemalla (SPCA). Laitoimme ilmoituksen paikallisradioon ja sanomalehteen. "Kadonnut musta kissanpentu. Kuin persialainen. Valkoista leuan alla. Palkkio."
Naapurit sanoivat, että se oli saattanut mennä Marmelaadin sakkiin. Marmelaadi oli ruma pieni ruipelo, jolla oli jatkuvasti pentuja, toinen toistaan kauniimpia. Se asui pesueineen erään vanhan miehen talon alla. SPCA: ssa sanottiin, että Marmelaadi pitäisi häätää sieltä pois. Joku sanoi nähneensä siellä Bonifaciuksen näköisen kissanpennun. Sovimme, että pyydystämme Marmelaadin ja sen pennut ja viemme ne SPCA:lle. Ehkäpä löydämme samalla Bonifaciuksen.
Mieheni rakensi kissanpyydyksen. Se oli puulaatikko, jossa oli luukku, joka voitiin laskea alas narusta kauempaa. Laatikkoon laitettiin ruokaa, yleensä kalaa ja mentiin itse istumaan autoon. Vähän ajan kuluttua joku Marmelaadin sakista meni laatikkoon syömään kalaa. Silloin luukku pamahti alas. Erikoisrukkaset vain käteen ja hakemaan kissa. Se siirrettiin farmariauton takaosaan kanaverkosta tehtyyn häkkiin. Ja sitten SPCA:han tai kotiin, jos oli jo liian myöhäistä.
Mieheni teki autossa kirjoitustöitään tai luki jotain kirjaa. Kiikkiin jäi toinen toistaan kauniimpia pentuja. Pienet annettiin eläinasemalta koteihin lemmikeiksi. Liian villit piti lopettaa. Traagisin tapaus oli kookas himalajankissan näköinen sinisimäinen uros, joka oli kuin villipeto. Marmelaadi oli liian ovela ja vikkelä. Se luikahti karkuun monta kertaa. Löytyi myös se Bonifaciuksen näköinen kissa, mutta se oli paljon suurempi kuin pikkukisumme. Bonifaciusta ei löytynyt. Mutta SPCA:sta löytyi Toby.
Olimme käyneet jälleen kerran SPCA:lla katsomassa, olisiko Bonifacius siellä. Tullessamme näimme häkkejä, joissa oli hyljättyjä kissoja, jotka eivät olleet kelvanneet kenellekään. Kun tulimme ulos, sanoin miehelleni, että halusin mennä sinne takaisin. Eräässä häkissä oli isopäinen takkuinen kissa, joka katsoi minuun vetoavasti. Se oli Toby.
Kissanryöstö
Bonifaciuksen tarinallekin on loppu. Vuoden kuluttua tuli kadun toiselle puolen vieraita. Eräs heistä oli ystävällinen rouva, jolla oli sylissä kaunis pitkäkarvainen musta kissa. Sillä oli valkoista leuan alla. Nainen kertoi, että naapurimme poika oli tuonut sen heille tuliaisiksi vuosi aikaisemmin. "En olisi arvannut, että hän keksii jotain niin ihanaa. Tiedättehän hänet?". Me tiesimme. Poika oli tuttu häirikkö, kauppasi huumeita koulubussissa ja otti kerran erään naapurin vauvan kyytiinsä motskariin, kun nämä olivat niin tyhmiä, että ottivat pojan babysitteriksi. Hän oli juuri sellainen tyyppi, joka saattoi napata naapurin kissanpennun ilmaiseksi tuliaiseksi. Olikohan hän suunnitellut asiaa aikaisemmin vai toiminut impulssista?
Olimme ihan hiljaa asiasta. Bonifacius oli saanut hyvä kodin, ja me olimme saaneet Tobyn. ja pian saimme myös Tiinan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti