sunnuntai 30. joulukuuta 2007

Kahvi ja kissa

 


Vähän aikaa sitten kirjoitin tähän blogiin HBL:n jouluohjeista kissojen omistajille. Niissä sanottiin mm, että kissalle ei saa antaa suklaata. Se on kissalle myrkyllistä. Kofeiiniko? Entä kahvi?

Nestorille ei anneta yleensä ihmisten ruokia, se ei ole saanut suklaata eikä kahvia kotonaankaan. Se ei ole edes ollut kiinnostunut kahvista, jota sen kotona juodaan lauantaiaamuisin maitokahvina ranskalaiseen tapaan - muulloin teetä.

Nyt kuitenkin Nestor käyttäytyi hyvin oudosti, kun mieheni joi aamukahvia. Se tuli kupin viereen ja hieroi päätään
kuppiin. Se vaikutti olevan samalla tavalla lievässä "pilvessä" kuin silloin, kun se saa eteensä lautasen, jossa on ollut oliiveja.

Onkohan tämän kahvilajin papujen joukkoon joutunut joitain yrttejä tms?

Muutamat lukijoista ovat kertoneet, että heidänkin kissansa reagoivat oliiveihin samalla tavalla kuin Nestorkin. Mutta entä kahvi ja kissa?
Posted by Picasa

Kahvikin 2

 


Nestor hieroo päällään lautasta, jolle laitetaan tilkka kahvia. Aivan samalla tavalla se toimii, jos saa eteensä oliivilautasen.
Posted by Picasa

perjantai 28. joulukuuta 2007

Välillä tämä blogi katoaa

En tiedä, mistä johtuu, että tämä blogi katoaa välillä. Voisiko se johtua siitä, että en ole tallentanut blogipohjan kuvia itselleni, niin kuin joidenkin pohjien kohdalla neuvotaan? Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta tilanteesta?

testi

testti

torstai 27. joulukuuta 2007

Nestor

 


Kuvat: anna amnell

Opettelen käyttämään uutta kameraa ja valitsen Nestorin uhrikseni. Tiedän, että Nestor vihaa salamavaloa, siksi salama on aina poissa, kun kuvaan Nestoria. Pelkään myös, että salama voisi vahingoittaa Nestorin silmiä.

Sänkymme vieressä on kirkasvalolamppu, jonka valosta Nestorkin pitää. Nestor on vakavan arvokkaana, vaikka koetamme kaikenlaisia temppua: Minä vihellän, nau'un niin kuin pieni kissa, murisen niin kuin tiikeri. Mieheni heiluttaa joululahjanauhaa. Nestor ei poseeraa. Tässä kuvat. Klikkaa kuvia, jotta näet ne suurina.
Posted by Picasa

Minä olen Nestor Burma

 
Posted by Picasa

Jouluvieraamme Nestor

 
Posted by Picasa

Nestor jämeränä

 
Posted by Picasa

Nestor Burma

 
Posted by Picasa

Nestor Burma

 
Posted by Picasa


Nestor Burma

keskiviikko 26. joulukuuta 2007

maanantai 24. joulukuuta 2007

Kissa nauttii joulusta omalla tavallaan



Lahjaksi saatu joulutähti vietiin eteisen ikkunalle, kun Nestor tuli jouluvieraaksi. Orkideoita ja tulppaaneja Nestor ei syö. Mutta orkidean koristeena olevia tummanpunaiseksi värjättyjä oksia se käy napsimassa. Siinä ylimääräinen syy laittaa olohuoneeseen vievät ovet kiinni, kun joulupöytä on valmiiksi katettuna.

Tämän aamun Hufvudstadsbladet muistuttaa siitä, että ihmisen tapa viettää joulua ei sovi kokonaisuudessaan kissalle. Esimerkiksi joulutähti ja hyasintti ovat myrkyllisiä kissalle.

Lemmikkieläin voi polttaa itsensä kynttilän liekissä tai kaataa vahingossa kynttilän. Jouluruuat ovat liian suolaisia ja maustettuja kissalle, jolle voi antaa niitä vain pienen maistipalan. Suklaa on HBL:n mukaan myrkyllistä kissalle ja koiralle.

Kissa leikkii mielellään joululahjapapereilla ja narulla, mutta se saattaa myös nielaista lahjanauhan palasen. Alimmille kuusenoksille on parasta ripustaa turvallisia koristeita. Kissan ja muiden lemmikkieläinten täytyy saada olla myös omassa rauhassaan jouluna.

(Julen kan vara farlig för kissen. HBL 24.12.2007)

Hyvää joulua sekä kissoille että ihmisille!

sunnuntai 23. joulukuuta 2007

Nestor jouluna 2007

 


Nestor on tullut jouluvieraaksi ja asuu meillä kaksi viikkoa. Eräs Nestorin lempipaikoista on pehmeällä tyynyllä keittiönpöydän alla pitkän liinan suojassa. Sinne ei vedä, ja ylimääräistä lämpöä tulee uunista ja astianpesukoneesta.
Posted by Picasa

lauantai 22. joulukuuta 2007

Tiina joulukissana Torontossa



Tiinan valokuvasi Torontossa Matti Amnell. Tiina pääsi aikamatkalle 1900-luvun alun Torontoon. Se pääsi hyvään kotiin. Suomalainen Aurora on joutunut Torontoon Suomesta karkotettua isäänsä etsiessään.

Otteita Aurora-kirjastani Aurora. Vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992)  tai yhteispainos Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3. "014

Aurora ja Tiina tapaavat jouluaattona:

Jouluaatto ei tunnu yhtään jouluaatolta, Aurora ajatteli katsoessaan ulos keittiön ikkunasta varhain aamulla. Maa oli vihreä, sillä vähäinen lumi oli sulanut. Puut värjöttelivät lehdettöminä synkässä maisemassa.

Miten erilaista onkaan nyt Suomessa! Lumivalkoiset kinokset hohtavat. Jänöjussit hyppelevät aution talon ympärillä. Varpuset, punatulkut ja talitiaiset odottavat turhaan joululyhdettä, sillä keltainen talo on tyhjänä. Vain hiirillä on hyvä joulu. Ne asustavat kaikessa rauhassa, kun Mikko-kissa on mennyt Hilman kanssa pois ja hätyyttelee siellä Hilman veljen talossa lihavia maalaisrottia navetasta.

Sen jälkeen Aurora ei ehtinyt enää kotia muistelemaan. Oli paljon työtä. Jouluaatto oli Kanadassa tavallinen työpäivä, ja Vaahteralaakson keittiössä siivottiin, leivottiin, paistettiin ja pestiin astioita. Onneksi keittäjä rouva Jones lauloi joululauluja ruokaa laittaessaan. Työn raskautta lievitti myös ihanien jouluruokien tuoksu ja odotus illasta Mary Millerin, toisen palvelustytön kotona.

Maryn äiti oli ollut nuorena saksalaisessa kauppiaan perheessä palvelustyttönä ja oppinut viettämään joulua aattona eikä joulupäivänä kuten englantilaiset. Aurora oli kutsuttu aattoillaksi Maryn kotiin. Mary ja Aurora saisivat vähän aikaa vapaata. Joulupäivänä he olisivat koko päivän työssä. Herra Miller oli ajuri ja tuli heitä hakemaan.


Koti Kaalikujalla


Aurinko oli laskemassa, kun he ajoivat hevosrattailla alas mäkeä kaupunkiin. Suurin osa torontolaisista oli englantilaisia kuten Maryn vanhemmatkin, jotka asuivat Cabbagetownissa. Nimensä mukaan tämä kaupunginosa tuoksui usein kaalille, jota Itä-Euroopasta tulleet köyhät siirtolaiset keittivät isoille lapsilaumoilleen. Cabbagetownissa asui myös Amerikasta paenneiden orjien jälkeläisiä, italialaisia ja muutama ruotsalainen ja norjalainenkin perhe.

Tuore havunoksa, johon oli sidottu punainen rusettinauha, toivotti heille hyvää joulua jo ovella. Keittiöstä tulvahti paistetun kalkkunan ja piparkakkujen tuoksu.
- Tämä on sitten Cabbagetown, Maryn isä sanoi. – Tänä iltana täällä tuoksuu meidän äidin laittamille jouluruuille. Meillä on täällä Cabbagetownissa monta joulua, mikä juhlii milloinkin. Toiset vasta tammikuussa oman almanakkansa mukaan. Jotkut naapurit eivät vietä joulua ollenkaan, vaan heillä on omat juhlansa.

- Merry Christmas! Maryn äiti syleili Marya ja Auroraa. - Hyvää joulua ja tervetuloa. Tytöt taitavat olla aivan jäässä. On sellainen viima. Onkohan tulossa lumimyrsky?

Aurora ja Mary riisuivat hartiahuivinsa ja takkinsa ja ripustivat ne keittiön naulakkoon.
- Tässä on teille kuumaa omenamehua. Rouva Miller antoi Auroralle ja Marylle ison mukillisen kuumaa juomaa. Se tuoksui omenalle, kanelille ja neilikalle. Hän hämmensi varovaisesti pataa, jossa kellui läpikuultavia vaaleanruskeaksi paahdettuja pikkuomenoita, joihin oli pistetty muutamia neilikoita.
- Tässä on sinullekin, isä, rouva Miller sanoi miehelleen, joka oli istuutunut pieneen keinutuoliin takan eteen.

Tiina torontolaisen ajurin kissana

Hetkessä oli herra Millerin syliin hypähtänyt mitä omituisimman näköinen kissa. Se kapusi isäntänsä liivinrintamusta myöten, upotti kyntensä villaneuleeseen ja alkoi tarpoa voimakkaasti. Sitten se työnsi tilkkutäkkimäisen kirjavan suipon naamansa Herra Millerin mustan ja harmaankirjavaan parran sisälle ja alkoi kehrätä. Herra Miller rapsutti sitä hartaana leuan alta.

Aurora ei ollut nähnyt koskaan sellaista kissaa. Se oli pitkä ja kapea kuin mäyräkoira. Nenänpäässä sillä oli iso musta täplä kuin pensselillä pistettynä. Sen lyhyessä kiiltävässä turkissa oli mustaa, kuparinruskeaa ja valkoista. Sitä voisi sanoa mateenväriseksi. Sen häntä oli raidallinen kuin pesukarhulla.

- Siinä on meidän kissamme Tina, tämän talon varsinainen emäntä, nauroi Maryn äiti. – Olisitpas nähnyt sen kymmenen vuotta sitten. Silloinkin oli jouluaatto. Mary oli tullut jo kotiin. Odoteltiin Charlieta, joka oli leipurilla apupoikana.

- Oli tällainen samanlainen viima, mutta pakkasta oli kovasti. Charlie tulla tupsahti tuosta ovesta sisään ja pisti minulle takkinsa sisästä tuoreen vehnäleivän, jonka leipuri oli lähettänyt joululahjaksi. Sitten pisti hän taas kätensä takkinsa sisään ja otti sieltä surkeimman olennon, minkä olen koskaan nähnyt. Se oli tuo Tina. Se oli pieni ja laiha kuin rotanpoika. Oli lähtenyt nälissään Charlien perään.

- Äiti sanoi, että se oli maailman rumin kissa, Mary jatkoi, - mutta minä pesin sen kahteen kertaan lämpimässä vedessä pesuvadissa. Niin janoinen se oli, että joi pesuvettänsä. Kaikkia pelkäsi alussa. Tuommoinen kuningatar on nyt. Kissa katsoi ihmisiä omahyväisen näköisenä ja jatkoi äänekästä kehräämistään.

Jouluaatto ennen vanhaan

Ikkunalle oli sytytetty valkoinen kynttilä ja sen ympärillä oli havunoksa. Vihreitä köynnöksiä oli laitettu peilin ja muutaman taulun ympärille. Maryn äiti oli luonut kodikkaan tunnelman vanhoilla huonekaluilla ja koriste-esineillä, joita hän oli saanut lahjaksi palveluspaikastaan naimisiin mentyään.

Kamarin pöydällä oli pieni joulukuusi. Siihen oli ripustettu kuivattuja omenanrenkaita, villalankatupsuja, kananmunanvalkuaisella koristeltuja piparkakkuja ja ketjuja, joihin oli pujotettu vuoroin iloisenpunainen karpalo, vuoroin pullea valkoinen paahdettu maissinjyvä. Kuusen latvassa seisoi topakka maissintähkänkuoresta tehty enkeli. Aurorasta alkoi tuntua oikealta joululta.--


Jälkiruuaksi Mary kantoi pöytään jouluvanukkaan
--
- Kun minä olin pikkutyttö, Mary kertoi, - ripustin aina jouluaattona sukan tuohon kamarin takan reunalle. Yöllä en ollut saada unta, kun ajattelin, että joulupukki tulee savupiipusta alas ja pistää sukkaani jonkun lahjan. Aina siellä oli aamulla appelsiini, muutama pähkinä ja joku pieni lahjakin, vaikka saimme muut lahjat jouluaattona. Muistatko, äiti, kun sinä annoit minulle yhtenä jouluna kenkälaatikollisen nukenvaatteita?
- Muistan hyvinkin, sanoi Maryn äiti. - Nyt on tainnut käydä myös suomalainen joulupukki.


Omatekoisia lahjoja

Aurora oli tuonut Maryn isälle punamustat lapaset ja Maryn äidille vihreän kaulaliinan. Aurora perheen vanha kotiapulainen Hilma oli neulonut ne joululahjaksi Vaahteralaakson isännälle ja emännälle. Sellaisia lahjoja oli Hilma aina tehnyt äidille ja isällekin, mutta Aurora ei olisi voinut kuvitellakaan kartanon rouvan ja herran käyttävän niitä ja oli päättänyt antaa ne Maryn vanhemmille. Mary oli ostanut äidilleen ison sinivalkoisen teekannun ja ommellut isälleen lämpimän villaisen viitan.

- Nyt ei palella ajurinpukilla istuessa, sanoi herra Miller silittäen viittaa ja käsineitä. - Käsineissä on tähtiä kuin talvisessa yössä, kehui hän Auroran antamia lapasia.

Aurora oli ostanut Marylle pienen mustan käsilaukun ja ommellut siihen ristipistoilla keltaisia ruusuja, jotka tiesi Maryn lempikukiksi.
- Sinä osaisit varmaankin tehdä paremman, Mary sanoi antaen Auroralle kapean punaiseen silkkipaperiin käärityn pehmeän rullan, - mutta pidä se muistona minulta.
Aurora avasi paketin. Sen sisällä oli merkkausliina. Siihen oli ommeltu malliksi kirjaimet nimikointia varten, ja niiden keskellä oli pieni talo, kukkia, puita ja lintuja sekä alapuolella: To Aurora 1903 from Mary.

Maryn kodin onni lämmitti Auroran joulutunnelmaan. Oli melkein kuin kotona. Onnelliset perheet ovat kaikki samanlaisia, sanoi Leo Tolstoi Anna Kareninassa, ja nyt Aurora uskoi sen ensi kerran.
- Tämä on täydellinen joulu. Kiitos, että kutsuitte minut, Aurora sanoi Maryn vanhemmille.
- Mutta tämä on vasta alkua, sillä nyt kuullaan herra Dickensin joulukertomus, sanoi herra Miller ja lisäsi puita takkaan. Rouva Miller istuutui myös keinutuoliinsa ja Mary ja Aurora vierekkäin pieneen sohvaan takan eteen.

Kissa tuli Auroran viereen. Aurora nosti sen syliinsä ja kuiskasi sen silkinpehmeään korvaan:
- Tiina, ymmärräthän sinä suomea, sinä joulukissa.
Takkatulen valossa Mary luki ilkeästä rikkaasta saiturista ja pienestä rammasta pojasta ja siitä, kuinka saiturista tuli hyvä ja antelias.
- Herra Dickens ymmärsi köyhiä ihmisiä, kun oli itsekin lapsena köyhä, herra Miller sanoi ja katsoi tuleen, jota hän kohenteli hiilihangolla.
- Nyt lauletaan iloisia lauluja, sanoi Maryn äiti, nousi seisomaan miehensä viereen ja alkoi laulaa hilpeää rekilaulua.

Rekilaulun sävelet kaikuivat Auroran mielessä, kun ajettiin takaisin Vaahteralaaksoon ja vielä silloinkin, kun Aurora lepäsi kapeassa rautasängyssään tilkkupeiton. Hän puristi rintaansa vasten Hilman neulomia harmaita villasukkia, jotka tuoksuivat Suomelle ja mummolan lampaille.

Sukulaiset olivat lähettäneet kauniita joulukortteja Pietarista ja Helsingistä ja järkevästi rahaa, jolla hän voisi ostaa itselleen jotakin. Isästä ei vaan kuulunut mitään. Oli kylmä, olisipa nyt ne Liinan lampaannahkaiset vällyt, toivoi Aurora, laittoi villasukat jalkaansa ja otti talvitakkinsa lisäpeitteeksi. Oli jouluyö.

Tämä on ote kirjastani "Aurora. Vaahteralaakson tyttö". Kirjapaja 1991 (2. painos 1992). Loppuunmyyty, saatavissa kirjastoista. Lisätietoa Aurora-sarjasta:
Ja uudesta yhteispainoksesta, joka ilmestyi vuonna 2014
Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora . Aurora 1-3. 2014

Aurora-blogi

Vertaa tätä tämän blogin Tiinan tarinaan.

perjantai 21. joulukuuta 2007

maanantai 17. joulukuuta 2007

Hei! Olemme täällä


Don't write. Look at me!
Originally uploaded by amnellanna
Kissakuvahaaste 49: Uusi
Olemme muuttaneet. Tervetuloa tänne. Olemme túoneet joulukortin ja kommentit mukanamme. Entiseen blogiin pääsee vielä. Katsotaan vähän aikaa, toimiiko tämä.

En voinut vastustaa tätä blogipohjaa, jonka sattumalta löysin. Siinä on samanlainen parivaljakko, mikä meillä oli Kanadassa: iso punaruskea Topi ja pieni kirjava Tiina.


sunnuntai 16. joulukuuta 2007

Nestorin joulutervehdys



Olen siirtänyt Nestorin joulutervehdyksen ja sen saamat kommentit tännekin. Linkkinne ilmestyvät myöhemmin sivupalkkiin. Jos sinulla on bloginappi, lähetä sen koodi minulle, niin laitan sen blogiini. Kestää jonkin aikaa, ennen kuin opin laittamaan koodit itse. Suunnitelmissa on oma bloginappikin, ehkäpä Nestorin profiilista.

Nestor toivottaa hyvää joulua kaikille kissakavereilleen ja näiden uskollisille ihmisille. Samoin toivottaa Blogisisko. Sain jouluna 2005 lahjaksi digikameran, ja tämä on ensimmäisiä sillä ottamiani kuvia. Nestor oli meillä silloin jouluvieraana ja tulee myös tänä jouluna meille kahdeksi viikoksi. Saamme uusia kuvia Nestorista.

Kategoria: Joulutervehdys | 18 kommenttia | Kommentoi | Ilmoita asiaton viesti
Felix ja ne likat www
10.12.2007 - 17:12
Sitä samaa sinnepäin täältä kaukaa :-)
Anttu www
10.12.2007 - 18:22
Kivaa joulua! =)

Anu on saanut kaiken muun aikaiseksi, mutta blogipohja on Bluelta. =D
Blogisisko ja Nestor
10.12.2007 - 19:04
Felix ja likat, ymmärsin, että olette tulossa tänne kylmään pohjolaan.:)

Anttu, kaunis blogikämppä sinulla on.

Nauttikaa joulusta!
Moninainen www
10.12.2007 - 19:16
Ihana jouluasetelma!
Poju ja Tiikeri www
10.12.2007 - 19:29
Kukkiakin komeempi on toi komeen värinen kissa ikkunalaudalla :)
Hyvää Joulua meiltäkin!
pikkuhelistin
10.12.2007 - 19:33
Hyvää ja kissamaista joulua myös! Onpas tuo Nestor komea ilmestys :)
Blogisisko
10.12.2007 - 22:26
Moninainen,
Nestor osaa tälläytyä.:)
Blogisisko
10.12.2007 - 22:29
Poju ja Tiikeri,
muistan miten fantastiselta Nestor näytti tuona hetkenä.
Nyt kun katson tuota kuvaa, näyttää aina ensin siltä, että Nestorilla on valtava häntä. Mutta sehän on tuo kukkakori.:)
Nestor
10.12.2007 - 22:32
Pikkuhelistin,

kyllähän minä olen tyytyväinen itseeni niin kuin meidän kissojen kuuluukin olla. Karvoineni kaikkineni olen komea. Jouluterveisin Nestor
Felix ja ne likat
11.12.2007 - 12:22
Blogisisko ja Nestor, juu, me muutetaan ens syksynä Suomeen :-)
Nestor www
12.12.2007 - 09:19
Tervetuloa Suomeen! Kyllä täälläkin pärjäilee, turkki kasvaa paksummaksi kylmässä ilmastossa. Teistä tulee entistä muhkeampia. Mutta mitäpä minä paluumuutosta tiedän, kun olen Suomessa syntynyt maahanmuuttajaemoni lapsi. Blogisisko tietäisi enemmän.
Tuija www
12.12.2007 - 10:42
Kyllä kelpaa viidakkokissan loikoilla :) Ja noin komeita "perhosiakin" sulla on. Rentoa joulua!
Blogisisko
12.12.2007 - 16:26
On kiinnostavaa, että Nestori, joka syö yleensä kaikkia kukkia, ei syö orkideoja. Perhoskämmekät saavat olla rauhassa.
Kisu www
12.12.2007 - 16:32
Äiskä tuossa ihastelee taas että Nestor on niiin ihanan värinen sen mielestä :) Hyvän paikan on Nestor itselleen löytänyt. :)
Blogisisko
13.12.2007 - 00:14
Ylhäältä lämmittävät kasvulamput ja alhaalta lämpöpatterit. Voisiko paremmin olla?

Tämä kommentti katosi kerran, saa nähdä, tuleeko nyt näkyviin.
Reeti www
14.12.2007 - 18:30
Hih, ihan näyttää tosiaanki, ku Nestorilla ois piiiitkä paksu häntä :) Nestori siinä kukkien katveessa näyttää niin arvokkaalta. Kaunis kuva. Oikein kivaa joulua!
Baker&Max www
14.12.2007 - 19:12
Ihan jouluinen kuva, lämmin tunnelma ja niin komea kisu!
Nestor
14.12.2007 - 22:11
Reeti, Baker & Max,

otan vastaan ihailunne asiallisesti kuten me kissat aina teemme. Me kissat olemme täydellisiä, varsinkin tuo Reeti.:)
Hyvää joulua!

Kissa ei pidä joulumelusta

 


Kissa ja Viktorian ajan joulu. Kuva: Dover
Posted by Picasa

Meg ja punainen kissa

 

1500-luvun portinvartijan tornitalossa työssä oleva Meg ilahtuu, kun kissa tulee keittiöön.
Posted by Picasa

Nukketalon kissat

 


Nukketalon erään version parveke sopi kissoille.
Posted by Picasa

Nukkekodin kissat joululahjasängyssä

 


Tämä on hieno, tuumivat kissat tyttäreni antamasta nukketalonn sängystä.
Posted by Picasa

Nukketalon kissat

 


Nukketalon kissat testaavat vaaleansinistä sänkyä.
Posted by Picasa

Nestorin tassut

 


Kuva: Tuula Heiskanen
Posted by Picasa

Tiina

 


Pelokkaasta roskispennusta kasvoi tsevarma ja onnellinen kissa, joka eli 19-vuotiaaksi.
Posted by Picasa

Tiina kirsikkapuussa

 

Tiina Torontossa kirsikkapuussa. Kuva: Matti Amnell
Posted by Picasa

Nestor tarkkailee valokuvaajaa

 

Kuva: Tuula Heiskanen
Posted by Picasa

Nestor on kaunis

 


Nestor Lontoosta ostetun intialaisen peiton päällä.

Kuva: Tuula Heiskanen
Posted by Picasa

Nestor kesävieraana

 


Kuva: Tuula Heiskanen

Nestor viihtyy meillä parhaiten olohuoneen keinutuolissa ja nykyään myös mieheni työhuoneen tuolissa. Nestor oli meillä esimerkiksi viime vuonna kokonaisen kuukauden kesävieraana. Silloin Nestorin kiipeilyteline oli purettu ja viety kellariin, sillä Nestorin ykköskodin työhuone oli ulkomaisten vieraiden makuuhuoneena.

Miniäni sanoo, että Nestor tietää milloin se tuodaan meille. Se jopa muistaa millä pysäkillä pitää jäädä pois raitsikasta meille tultaessa.

Pienempänä Nestorilla oli koti-ikävä, kun oli kulunut kaksi viikkoa. Nyt se näyttää olevan sitä mieltä, että sillä on kaksi kotia eikä ikävöi.
Posted by Picasa

Historiakissat 2


1500-luku -asuinen kissa makseisrasian kannessa.

Historiakissat 1


Mona Lisa -kissa englantilaisen makeisrasian kannessa

Puhuva Laivakissa ja muut kissat kirjoissani

Auroran kissa


Aurora-kirjojen kuvitusta. Matti Amnell. Auroran kissa Mikko ihmettelee Suomessa, minne Aurora katosi. Auroran kissa Mikko esiintyy kirjoissani "Aurora ja Molly" (1999)ja "Aurora, vaahteralaakson tyttö" (1991, 1992). Kuva: Matti Amnell


BORIS (musta pitkäkarvainen persialaiskissa)

Kirjassa "Aurora ja Pietarin serkut " (1993) Olga tuo mukanaan Pietarista mustan kissansa Boriksen. Kissan katoaminen aiheuttaa huolta Bulevardin puutalossa, jossa Olga ja Aurora asuvat Sofia-tätinsä luona.

TOBY
Toby

kuva: Matti Amnell.

Toby esiintyy kaikissa Kanadassa tapahtuvissa Aurora-kirjoissa. Vaahteralaakson reunalla Torontossa asuu omassa talossaan kartanon autonkuljettaja, joka on paennut nuorena miehenä orjuutta Kanadaan. Hänellä on suuri perhe, ja hänen lapsenlapsenlapsellaan Noah'lla on kaunis kissa Toby. ( "Aurora, vaahteralaakson tyttö" , "Aurora ja Molly" ja "Aurora ja villikyyhkysten aika." )

TIINA
Klikkaa hakusaa ja lue Tiinasta. Tiina esiintyy omana itsenään kirjassani "Aurora, vaahteralaakson tyttö" (1991, 1992). Se asuu hevosajuri Millerin perheessä Tina-nimisenä Kaalikujalla Torontossa.

"Hetkessä oli herra Millerin syliin hypähtänyt mitä omituisimman näköinen kissa. Aurora ei ollut nähnyt koskaan sellaista.

Se oli pitkänoloinen, mutta keskikohdaltaan pullea. Nenänpäässä sillä oli iso musta täplä kuin pensselillä pistettynä. Sen lyhyessä kiiltävässä turkissa li mustaa, kuparinruskeaa ja valkoista. Sen häntä oli raidallinen kuin pesukarhulla."
Aurora, vaahteralaakson tyttö, s. 165.
Aurora-kirjoista on yhteispainos "Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3.".
Nettikaupoissa



Kanadalainen kissamme Toby on haudattu siihen torontolaiseen laaksoon, josta kerron Aurora-kirjoissa.

1500-luvun kissat, Miuku ja Laivakissa:


200pxMiukui
MIUKU

Kyynärän mittaisen tytön, Lucian kodin, Kuuselan kartanon kissa Miuku:

"Isoäiti torkkui rahillaan uunin pielessä värttinä kainalossa. Miuku-kissa nukkui kirjavana keränä isoäidin hameenhelman päällä." (s. 5)


Miuku esiintyy myös kirjassani Lucia ja Luka 2014, jossa Lucian perhe muuttaa Turkuun:

"Valpurin vuohi ja äidin kanatkin oli viety naapuriin, ja Miuku-kissa oli lähtenyt niiden mukaan. Miuku oli kuuro ja voisi jäädä Turussa hevosen alle. Oli ollut parasta, että Mirri oli päässyt Miukun mukaan. Se pitäisi vanhasta Miukusta huolta, nuolisi sen turkkia ja pyydystäisi sille hiiriä. Äiti lupasi, että Hannu saisi Turussa uuden kissan.

–  Pentukissan, jotta se oppii talon tavoille, äiti lupasi ennen lähtöä. –  Katsotaan linnan juhlien jälkeen, mistä löytyisi sopiva kissanpentu."

Hannu pohtii kissan hankkimista Turussa, "kuinka monta pentua satulamestarin kissa saisi, miltä ne näyttäisivät ja minkä hän valitsisi omaksi kissanpennukseen." Kissa oliis tarpeen, sillä hiiri rapistelee sängyn alla.

Hannusta tulee hovipoika Turun linnnaan  "Leikkimiseen ei ollut enää aikaa, sillä herttua oli käskenyt hänen kierrellä aamusta iltaan linnassa ja pihoilla ja olla silmät ja korvat tarkkoina, jotta hän huomaisi, milloin ihmisryöstäjät ilmestyisivät linnan alueelle.

Hannu ei halunnut enää kissanpentuakaan. Linnan rotat olisivat syöneet sen jo ajat sitten. Ne olivat kissankokoisia ja verenhimoisia, jopa isot kollikissat pelkäsivät niitä. Hannu pelkäsi, että iso rotta hyökkäisi hänenkin kimppuunsa jostain pimeästä loukosta."

Vasta Wittenbergissä Hannu saa taas kissan:
"Ikkunan edessä penkillä istui Hannu vieressään avoin pajukori ja sylissään punaraitainen kissa, jolla oli pitkät harmaat viikset.
 – Se on Catti, morsiameni tuoma lahja Hannulle [Erasmus sanoo]
 – Katti! Lucia sanoi ja purskahti nauramaan. – Se taitaa olla isompi kuin minä. "




kissa 2

PUHUVA LAIVAKISSA:

"Lucia menetti ajan tajun. Hän ei tiennyt, kuinka kauan oli ollut merellä. --

Laivakissa alkoi kertoa hänelle tarinoita. Sillä oli samanlainen matala ääni kuin isällä. Se kertoi lisäksi samoja tarinoita kuin isä. Se kertoi Kettu Repolaisesta, karhusta, jättiläisistä ja tontuista. Kerran se jopa naurahti samalla tavalla kuin isä.

Toisinaan Laivakissa kertoi uudenlaisia kertomuksia, sellaisia joissa oli merirosvoja ja rantakallioita ja vedenneitoja. Siinä maailmassa sammakko oli kuningas Isopää.

- Pötypuhetta, murahti siihen sammakko. Lucia ja Laivakissa eivät välittäneet sammakosta, sillä eiväthän sammakot osanneet puhua." (s.78)

ks. Lucia Olavintytär- blogi



 Lucia Olavintytär -kirjat, kirja-arvosteluja.
Kirjastoissa. Lucia ja Luka myytävänä nettikaupoissa.