Jassun onnellista aikaa 1970-luvulla Helsingissä.
Jassu oli lempeä ja äidillinen kissa. Kun joku oli sairaana, se nuoli kasvoja ja kehräsi vieressä. Jassu hyppäsi myöhemmin alas samalta parvekkeelta toisesta kerroksesta ja katosi kuukaudeksi. Eräänä päivänä, kun mieheni ja minä olimme tulossa juoksemasta, me näimme kerrostalomme roskalaatikolla tutun hahmon, Jassun. Se oli niin villiintynyt, että pakeni meitä.
Haimme kotoa sardiinirasian, sillä nuo kalat olivat sen herkkua. Avonaisen sardiinipurkin ja rukkasten kanssa saimmme Jassun kiinni. Kun tulimme kotiin, se unohti heti karkumatkansa ja käveli suoraan ruokakupilleen keittiöön. Sen vatsa oli kuitenkin mennyt pilalle. Lopulta se ei voinut enää syödä mitään ja joutui siirtymään Narnian niityille toisten kissojen kanssa leikkimään. Mitähän muuta ne tekevät siellä? Ehkä ne pitävät konsertteja kuutamossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti