Olen matkustanut kauan sitten siamilaiskissamme Shitan kanssa junassa. Shita-parka, se joutui vaunuun, joka oli täynnä kanahäkkejä!
Tiesin, että juna seisoi kauan eräällä pysäkillä. Hain Shitan eläintekuljetusvaunusta jaloittelemaan ulos. Mikä haju! Minua alkoi pyörryttää. Ulkona minä oksensin, ja Shita nuuhki ruohoa. Tavallisesti Shita kulki vierellä kadullakin niin kuin koira, ilman hihna, mutta nyt se ei halunnut lähteä ollenkaan takaisin junaan.
Toinen kissamme Tiina, josta on oma tarinansa tässä blogissa, matkusti Atlantin yli lentokoneessa Torosta Montrealin kautta Helsinkiin. Eläinlääkäri oli antanut sille rauhoittavaa lääkettä, ja se oli kuljetuslaatikossa mieheni istuimen edessä. Hän oli nimittäin uhrautunut kissan tuojaksi. Me muut huitelimme Euroopassa junalla, sillä sillä hetkellä meillä ei ollut kotia missään ja tavaratkin kelluivat kontissa jonkun laivan ruumassa.
Tiina pääsi Suomeen, sillä sinä vuonna oli tullut Suomeen venäläisiä kettuja, ja ulkomaalaiset kissatkin saivat tulla ilman karanteenia.
Tiinalla oli ollut mukavaa Torontossa omassa puutarhassa ja kujilla, mutta pihalla liikkuivat myös pesukarhut ja mustat melkein Tiinan kokoiset oravat, joita Tiina pelkäsi.
Kun Tiina tuli Suomeen, sen persoonallisuus oli muuttunut matkalla. Jonkin aikaa se suostui syömään muutakin kuin kuivaa kissanmuonaa. Se ei ollut enää yhtä arka kuin ennen. Kului muutamia vuosia, ja Tiinasta tuli itsevarma kaupunkikissa. Se eli melkein 20-vuotiaaksi.
(Tästä taisi tulla kirjoitus eikä kommmentti)
Entä autot ja kissa? Suomessa meillä ei ole ollut koskaan autoa. Kanadassa kissamme Topi ja Tiina eivät voineet sietää autossa matkustamista. Ehkä ne liittivät sen eläinlääkärille menoon. Yhdistelmä auto ja kissa koitui Topin kohtaloksi. Se jäi auton alle.
Topi ja Tiina lähdössä eläinlääkärille rokotettaviksi. Ilmeet kertovat kaiken.
Topista ja Tiinasta löydät kuvia ja kirjoituksia hakusanoilla kategorioista.
Nestor nukkuu matkalaukussa. Se tietää, että nyt alkaa muutto kotoa pariksi viikoksi. Nestor tietää, että raitsikka tuo sen toiseen kotiin. Se tunnistaa oikean raitsikkapysäkin. Ehkäpä on bussi-ihmisiä ja raitsikka-ihmisiä. Samoin on bussi-kissoja ja raitsikka-kissoja.
(Kuvat olivat aikaisemmassa blogissa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti