Ensimmäinen kissamme Helsingissä
Ihmettelimme, mitä Shitalle oli tapahtunut aikaisemmin, sillä se alkoi hyökätä kimppuuni, kun odotin lasta. Kissaa oli yritetty kasvattaa rankaisemalla sitä. Shita parka.
Ostimme opiskeluaikana yli 40 vuotta sitten Shitan lehti-ilmoituksen perusteella. Kävimme katsomassa Shitaa ja ihastuimme Shitan kauneuteen. Shita kiintyi varsinkin mieheeni. Se kuuli illalla hänen askeleensa, ja kun hän oli tulossa työstä kotiin, Shita meni ovelle vastaan.
Ostimme opiskeluaikana yli 40 vuotta sitten Shitan lehti-ilmoituksen perusteella. Kävimme katsomassa Shitaa ja ihastuimme Shitan kauneuteen. Shita kiintyi varsinkin mieheeni. Se kuuli illalla hänen askeleensa, ja kun hän oli tulossa työstä kotiin, Shita meni ovelle vastaan.
Sitten alkoi tapahtua outoja asioita. Olin viimeisilläni raskaana. Odotin toista lastamme ja luin englannin lopputenttiin sohvalla kyljelläni maaten, sillä olin aika väsynyt. Yhtäkkiä Shita, lempeä Shitamme hyökkäsi kimppuuni. Se iski kyntensä selkääni raivoissaan. Sama tapahtui uudestaan. Se yritti hyökätä kasvoihini. Kodissamme oli peto, joka vainosi minua.
Soitin naiselle, jolta ostin Shitan. "Teidän pitää antaa sille kunnon selkäsauna. Minä olen ottanut siltä luulot pois." Olin kauhuissani. Selvisi, että raskaana olleessaan Shitan edellinen emäntä oli pahoinpidellyt Shitaa.
Soitin eläinlääkärille, joka oli tutkinut aikaisemminkin Shitan. Hän sanoi, että Shita luulee, että minäkin alan pahoinpidellä sitä. Hän neuvoi tuomaan Shitan nukutettavaksi, sillä Shita oli minulle vaarallinen.
Raskain mielin mieheni lähti taksilla Shitan kanssa eläinlääkärille. Kun hän tuli kotiin, hän olikin iloinen. Puolimatkassa hän oli muuttanut suuntaa, pyytänyt taksin viemään hänet ja Shitan sen ystävällisen pariskunnan luo ja selostanut tilanteen. He ottivat Shitan mielellään. He lähettivät meille ylläolevan kuvan Shitasta. Shita oli sen jälkeen aina kiltti ja rauhalllinen kissa. Mutta kissa muistaa, mitä sille on tapahtunut.
Perhe, joka oli ostanut alkujaan Shitan, oli luullut saaneensa näyttelykissan. Mutta Shitan papereista tuli esille, että Shita oli sisarusten pentu, ja sellaista ei huolittu näyttelykissaksi. He purkivat pettymyksensä kissaparkaan.
2 kommenttia:
Juuri tuollaiset taustat olisi hyvä tietää, mietimme monesti Stellan kummallisten tempausten kohdalla, mitä sille on oikein ehtinyt lyhyen elämänsä aikana tapahtua. Eräälle blogiystävälleni kävi myös niin, että he ottivat löytökissan joka oli aluksi kultainen ja kiltti, mutta alkoi yhtäkkiä vainota uutta "äitiään" - lopulta heidän oli annettava kissa takaisin eläinsuojeluun.
Mahtavatko naiset olla pahimmillaan paljon julmempia kuin miehet? Aluksi Stellakin "alistui" minulle: kun lähestyin leperrellen ja tarkoituksena vain silittää, se lähti heti pois sieltä missä oli rauhassa makoillut ja antanut Samin helliä. Lieneekö joku nainen ollut sillekin kova.
Kaisa, voi eläinparkoja. Luulen kuitenkin, että Stella ja Tiina olivat niin nuoria päästessään hyvään kotiin, että ne eivät ehkä ole saaneet hyvin paljon kovia kokemuksia.
Tiiina oli todennäköisesti erään villikissan pentu. Eräällä vanhalla miehellä oli suojattina sen kanadalaisen pikkukaupungin kioskin lähistöllä talonsa alla villikissaemo, joka synnytti valtavan kauniita pentuja. Se oli muuten ihan Tiinan näköinen. Siitä "sakista" pitäiis kirjoittaa kirja.:)
Lähetä kommentti