Kotikissat: 2009

maanantai 14. joulukuuta 2009

Nestor toivottaa hyvää joulua

Nestor odottaa kiinnostuksella, mitä lahjoja Joulupukki tuo tänä jouluna.
Kotikissat-blogin perinteinen joulukertomus: Joulukissa Tiina, kissojen Tuhkimo.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Nestorin päiväunet

Nestor knows how to relax
Originally uploaded by amnellanna

Uskon, että kissan unissa on aina kesä, jolloin kaikkialla on houkuttelevia tuoksuja ja ääniä.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Cat portrait - Birthday Card

Cat portrait - Birthday Card
Originally uploaded by Brin d'Acier

Luonnos Nestorista onnittelukortissa.

perjantai 6. marraskuuta 2009

Lapsi ja kissa on suosittu aihe taiteessa ja valokuvauksessa. Jokainen voi muistaa omasta lapsuudestaan sen, että kissa tuntui ystävältä. Minulla oli harmaa pitkäkarvainen kissa, ja se istui yleensä olkapäälläni, kun tein läksyjä. En osaa kuvitella lapsuutta ilman kissaa.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Nestor kotonaan

Helsinki_2009_08_28_2421
Originally uploaded by Brin d'Acier

Helsinki_2009_08_28_2421

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Nestorin muotokuva

Millaisia ajatuksia on kissalla?

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Nestor Burma

Nestor on taas vierailemassa meillä.

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Pyry kotonaan

Kuvat: Aune Kämäräinen

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Kuinka kauan kissa muistaa?

Toby ensimmäisen Aurora-kirjani kansilehden reunassa poikani kuvaamana. Kuva: Matti Amnell. Toby kotona Kanadassa.

Meillä oli Kanadassa kaksi kissaa, Toby ja Tiina. Olen kirjoittanut niistä tästä blogissa. Kun kirjoitin Suomeen palattuani Aurora-kirjat 1900-luvun alun Kanadasta, jonne suomalainen Aurora joutuu sortovuosina, lähetin molemmat kissani aikamatkalle tuon ajan Torontoon. Tuohon aikaan Toby oli jo kuollut. Se jäi auton alle vuosi ennen Kanadasta lähtöämme. Tiina tuli mukanamme Suomeen.

Seuraavassa kohtaus kirjastani "Aurora ja villikyyhkysten aika" (1993), jossa Aurora palaa Kanadaan. Hän tapaa jälleen myös Toby-kissan. Muistaako Toby Auroran, kun edellisestä tapaamisesta on kulunut jo yli vuoden?

Jälleen Vaahteralaaksossa:

Aurora tiesi, että hänen isänsä mielestä Toronton laaksot olivat luonnontieteilijän paratiisi. Ne olivat kuin viidakkoja mahtavine itkupajuineen, köynnöksineen, hemlokkeineen ja sokerivaahteroineen. Niissä viihtyivät ketut, pesukarhut, piikkisiat ja peurat. Saattoi nähdä satoja erilaisia lintuja ja mitä ihmeellisimpiä kasveja.
Toisen ikkunan edessä aukeni kukkameri: magnolia oli puhjennut kukkaan. Taloa korkeampi lehdetön puu oli täynnä teevadin kokoisia vaaleanpunaisia kukkia, joista tuli mieto tuoksu, johon hän oli herännyt.
Puitten latvat olivat mustanaan lintuja. Aurora arvasi, että linnut olivat tulleet etelästä Ontariojärven yli. Joitain sinertäviä oranssirintaisia variksen kokoisia lintuja tepasteli nurmikolla pitkää pyrstöään heiluttaen. Ne olivat villikyyhkysiä, joita sanottiin myös muuttokyyhkyiksi.
Äkkiä linnut pyrähtivät lentoon nurmikolta, sillä pensaan takaa hypätä tömähti vaaleanruskea pitkäkarvainen kissa. Sen tuuhea kermanvärinen häntä hakkasi ilmaa vimmatusti.
- Toby! huudahti Aurora innoissaan ja kutsui kissaa. Se meni matalaksi ja jähmettyi hetkeksi, nosti sitten häntänsä pystyyn ja lähti juoksemaan Auroran luo. Sen kullanväriset silmät loistivat, ja se naukui matalalla äänellä.
Aurora avasi ikkunan, ja Toby hyppäsi ikkunalaudalle. Aurora puski otsallaan Tobya otsaan, ja Toby alkoi kehrätä äänekkäästi. Aurora otti Tobyn syliinsä ja painoi kasvonsa sen kuumaan, silkinpehmeään turkkiin, siveli sen paksuja tassuja ja alkoi leperrellä sille:
- Sinä muistat minut vielä, Topiseni. Mitenkäs minun Topini on tullut noin vanhaksi herraksi? Viiksetkin ovat aivan harmaat ja posket kuopalla. Ei kai Topi ole sairas? Vai onko tullut taas tapeltua kollitappeluissa, tultu kotiin korvat repaleisina ja tassut mudassa? Aurora lörpötteli ja kissa kehräsi.

Toby. Kuva: Matti Amnell

Oman kokemukseni mukaan kissa muistaa tutun ihmisen monen vuoden jälkeenkin. Niin muisti ainakin Tiina, joka eli luonamme Suomessa melkein 20-vuotiaaksi.