Kanadalaiset kissamme Toby ja Tiina tyttäreni kanssa lähdössä eläinlääkärille rokotettaviksi. Siitä myrtynyt ilme.
Pelastimme Tobyn SPCA:n eläintenhuostaanottoasemalta. Kukaan ei halunnut sitä, sillä se oli takkuinen ja ouodon näköinen. Olimme etsimässä SPCA:stä kadonnut kissanpentuamme Bonifaciusta ja Toby katsoi meitä eräästä häkistä. Se katse valloitti. Palasimme SPCA:hin ja haimme Tobyn. Saimme erinomaisen ystävän. Toby jäi auton alle Torontossa. Emme tienneet, kuinka vanha Toby oli, mutta viikset olivat harmaantuneet.
Tiina tuli mukanamme Suomeen ja eli melkein 10-vuotiaaksi.
Olen ikuistanut Tobyn ja Tiinan Aurora-kirjoihini ihan omilla nimillään. Ne ovat aikamatkalla 1900-luvun alun Torontossa, vaeltelevat varmaankin myös siinä kauniissa rotkossa, jonka pohjalla olevalle aukiolle, suuren puun juurelle hautasimme Tobyn. satoi, oli suunnattoman kaunista siellä ikivanhojen puiden keskellä. Tuskin olemme koskaan muulloin tajunneet yhtä hyvin sitä, miten läheisiä ihmiset ja eläimet voivat olla toisilleen.
Lue lisää Tobysta ja Tiinasta Vuodatuksessa olevasta Kotikissat -blogistani tai tästä blogista (ks hakusanat). Ja tietenkin myös Aurora-kirjoista. Niitä voit löytää kirjastoista.
Toby on poikani kuvaamana ensimmäisen Aurora-kirjani kansilehdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti