Pyry potilas

Pyry potilas 10-12, a photo by Anna Amnell on Flickr.

" Pyry on ollut muutamia viikkoja potilaana. Hänen oikea takajalkansa murtui, ei tietoa miten. Ei kuitenkaan ollut kyseessä tappelu minkään eläimen kanssa, sillä sellaisia jälkiä ei ollut.
Luultavasti on jahdatessaan hiirtä loikannut niin, että jalka jäi puristuksiin johonkin koloon. Jalkaa hoidetaan Yliopiston eläinsairaalassa Viikissä. Se röntgenkuvattiin, leikattiin ja laitettiin lasta, jonka on oltava vielä 1-2 viikkoa, että murtuma luutuu.
Pyry ei saa mennä ulos tuona aikana, ja se keljuttaa häntä suunnattomasti. Muuten hän on ollut kiltti potilas, nukkunut paljon ja on jo niin hyvässä kunnossa, että sai tällä viikolla mökin keittiöstä kiinni hiiren! Normaalisti hiiret eivät uskalla tulla sisälle, mutta kun kissa on poissa..." (Kuva ja teksti: Aune Kämäräinen)

Shita. Pahoinpidelty kissa

Ensimmäinen kissamme Helsingissä

Ihmettelimme, mitä Shitalle oli tapahtunut aikaisemmin, sillä se alkoi hyökätä kimppuuni, kun odotin lasta. Kissaa oli yritetty kasvattaa rankaisemalla sitä. Shita parka.

Ostimme opiskeluaikana yli 40 vuotta sitten Shitan lehti-ilmoituksen perusteella. Kävimme katsomassa Shitaa ja ihastuimme Shitan kauneuteen. Shita kiintyi varsinkin mieheeni. Se kuuli illalla hänen askeleensa, ja kun hän oli tulossa työstä kotiin, Shita meni ovelle vastaan.

Muutimme toiseen kaupunginosaan, ja siellä Shita sai olla ulkona. Kerran se katosi, mutta löytyi lehti-ilmoituksen perusteella erään ystävällisen vanhan pariskunnan luota.

Sitten alkoi tapahtua outoja asioita. Olin viimeisilläni raskaana. Odotin toista lastamme ja luin englannin lopputenttiin sohvalla kyljelläni maaten, sillä olin aika väsynyt. Yhtäkkiä Shita, lempeä Shitamme hyökkäsi kimppuuni. Se iski kyntensä selkääni raivoissaan. Sama tapahtui uudestaan. Se yritti hyökätä kasvoihini. Kodissamme oli peto, joka vainosi minua.

Soitin naiselle, jolta ostin Shitan. "Teidän pitää antaa sille kunnon selkäsauna. Minä olen ottanut siltä luulot pois." Olin kauhuissani. Selvisi, että raskaana olleessaan Shitan edellinen emäntä oli pahoinpidellyt Shitaa.

Soitin eläinlääkärille, joka oli tutkinut aikaisemminkin Shitan. Hän sanoi, että Shita luulee, että minäkin alan pahoinpidellä sitä. Hän neuvoi tuomaan Shitan nukutettavaksi, sillä Shita oli minulle vaarallinen.

Raskain mielin mieheni lähti taksilla Shitan kanssa eläinlääkärille. Kun hän tuli kotiin, hän olikin iloinen. Puolimatkassa hän oli muuttanut suuntaa, pyytänyt taksin viemään hänet ja Shitan sen ystävällisen pariskunnan luo ja selostanut tilanteen. He ottivat Shitan mielellään. He lähettivät meille ylläolevan kuvan Shitasta. Shita oli sen jälkeen aina kiltti ja rauhalllinen kissa. Mutta kissa muistaa, mitä sille on tapahtunut.

Perhe, joka oli ostanut alkujaan Shitan, oli luullut saaneensa näyttelykissan. Mutta Shitan papereista tuli esille, että Shita oli sisarusten pentu, ja sellaista ei huolittu näyttelykissaksi. He purkivat pettymyksensä kissaparkaan.

MIksi kissat pitävät valeriaanasta?

338, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Ah, saisipa valeriaanaa, huokaa Pyry.

Uusimmassa Maatiainen-lehdessä kerrotaan virmajuuresta, joka sisältää luonnon valeriaanaa. Jos antaa kissalle maasta vedetyn ja pestyn virmajuuren juuriosan, kissa "tarttuu siihen hanakasti, pureskelee nautinnollisesti, hieroo sillä turkkiaan, leikkii ja kieriskelee sen kanssa". Näin tekee ainakin kissaneiti Pyry.

Uroskissa saattaa nyrpistää virmajuurelle nenäänsä. Arvellaan, että muinoin naaraskissa peitti valeriaanalla ominaishajunsa ja sai paremmin kiinni saaliseläimiä hankkiessaan poikasilleen ravintoa.
(Aune Kämäräinen: Pyry tykkää valeriaanasta. - Maatiainen 3/2012, 36.)